Lukukeskuksen lukuviikko 20.-26.4. julistaa, että on "Monta tietä tarinaan". Luennoilla tästä aiheesta onkin puhuttu. Lapset ja nuoret ovat erilaisia, vaikka heidät helposti ajatellaankin yhdeksi epämääräiseksi massaksi. Opiskelijoiden kommenttien mukaan myös koulut arvottavat kirjallisuutta. On varmaan luonnollista, että kirjallisuutta opiskellut opettaja haluaisi lasten ja nuortenkin lukevan kaunokirjallisuutta, mutta kirjallisuuteen voi tutustua monella tavalla.
Kerrotaampas vaikka esimerkki.
Kaapo Lukukammoinen on nähnyt Titanic elokuvan ja kiinnostuu laivan historiasta ja katsoo televiosiosta myös laivan historiasta kertovan sarjan. Sitten hän huomaa Twitterissä #Titanicilla http://yle.fi/aihe/historia/titanicilla projektin ja kiinnostuu seurailemaan suomalaisten siirtolaisten kohtaloita Titanicilla. Elokuvan ja someseurannan jälkeen kiinnostus aikakauteen lisääntyy ja Kaapo lähtee käymään kirjastossa. Ensin mukaan lähtee paljon kuvia sisältävä tietokirja Titanicista, mutta seuraavalla kerralla jo enemmän tekstipainotteinen kuvaus 10-20 luvun siirtolaisista. Kaapo ei edelleenkään lainaa yhtään romaania, mutta onko sillä loplta väliä? Yhtä kaikki elokuvasta ja somesta siirryttiin lukemaan kirjoja. Yhtälailla toinen voisi elokuvan jälkeen lainata/ostaa romaanin.
Lukeminen rikastaa omaa kieltä. Kaunokirjallisessa kielessä on erilaisia nyansseja, joita ei aina tietokirjoissa ole. Mutta myös tietokirjojen kieli voi olla innostavaa ja mielenkiintoista. Kehittää kieltä ja ymmärrystä ja monella tavalla toimii samoin, kuin kaunokirjallisuus. Se, että ylipäätään lukee jotain on tärkeää ja avaa tien ymmärtämään asioita uudella tavalla.
Lopuksi vielä linkki Lukufiilisblogin , jossa kerrotaan TV-sarjoista, jtka perustuvat kirjoihin.
Kerrotaampas vaikka esimerkki.
Kaapo Lukukammoinen on nähnyt Titanic elokuvan ja kiinnostuu laivan historiasta ja katsoo televiosiosta myös laivan historiasta kertovan sarjan. Sitten hän huomaa Twitterissä #Titanicilla http://yle.fi/aihe/historia/titanicilla projektin ja kiinnostuu seurailemaan suomalaisten siirtolaisten kohtaloita Titanicilla. Elokuvan ja someseurannan jälkeen kiinnostus aikakauteen lisääntyy ja Kaapo lähtee käymään kirjastossa. Ensin mukaan lähtee paljon kuvia sisältävä tietokirja Titanicista, mutta seuraavalla kerralla jo enemmän tekstipainotteinen kuvaus 10-20 luvun siirtolaisista. Kaapo ei edelleenkään lainaa yhtään romaania, mutta onko sillä loplta väliä? Yhtä kaikki elokuvasta ja somesta siirryttiin lukemaan kirjoja. Yhtälailla toinen voisi elokuvan jälkeen lainata/ostaa romaanin.
Lukeminen rikastaa omaa kieltä. Kaunokirjallisessa kielessä on erilaisia nyansseja, joita ei aina tietokirjoissa ole. Mutta myös tietokirjojen kieli voi olla innostavaa ja mielenkiintoista. Kehittää kieltä ja ymmärrystä ja monella tavalla toimii samoin, kuin kaunokirjallisuus. Se, että ylipäätään lukee jotain on tärkeää ja avaa tien ymmärtämään asioita uudella tavalla.
Lopuksi vielä linkki Lukufiilisblogin , jossa kerrotaan TV-sarjoista, jtka perustuvat kirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti