Lukudiplomit ovat nykyisin aika yleinen tapa innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Eri ikäisille on omat diplominsa ja kirjavalikoima diplomeissa on yleensä aika laaja ja sitä tarkistetaan säännöllisesti. Esimerkiksi Lahden kirjallisuusdiplomilistalta löytyy taatusti luettavaa: http://lastukirjastot.fi/103110/fi/articles/lahden-kirjallisuusdiplomi Sivulta löytyy myös diplomivihko, johon voi paitsi merkata lukemansa kirjan, myös omia kommentejaan ja ajatuksiaan siitä tai ainakin oman mielipiteensä kirjasta.
Helmetkirjastossa lukudiplomia esitellään videolla.
Helmetkirjastossa lukudiplomia esitellään videolla.
Kannattaa tässä hoksata sekin, ettei kirjaston(kaan) videossa tarvitse aina puheellat tai tekstillä vääntää asoita rautalangasta. Hyvä video kertoo asian ilman turhaa selittelyä.
Miksi lapsi tai nuori sitten suorittaa lukudiplomin? No tietenkin, jos on pakko suorittaa se koulua varten, mutta toisaalta se on myös keino rajata kirjaston suuresta valikoimasta osa. Ja ajatus siitä, että joku muukin on lukenut samoja kirjoja tekee kirjoista houkuttelevampia. Diplomien ympärille voi myös suunnitella erilaisia lukupiirejä, joissa kirjoista voi jutella.
Lukuharrastusta ei kannata kuitenkaan rajoittaa pelkkiin lukudiplomikirjoihin. Tärkeä haaste onkin se, miten lapselle ja nuorelle suositellaan lukemista listojen ulkopuolelta. Miten kysytään, mikä jossain kirjassa kiinnosti tai innosti ja miten löydetään joku vähän samankaltainen.
Lukemisessa, kuten monessa muussakin asiassa on monesti tärkeää se, miten ollaan samaan aikaan samoilla linjoilla muiden kanssa ja miten sopivalla tavalla löydetään juuri se ihan oma juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti